Kestävyysraportointi koskee yhä useampia

Välillisesti lakisääteinen raportointi koskee kuitenkin merkittävästi suurempaa joukkoa yrityksiä. Raportointivelvolliset yritykset tulevat nimittäin tarvitsemaan runsaasti erilaisia tietoja omista alihankinta- ja toimitusketjuistaan. Pk-yritysten kannattaa siis varautua raportointivelvoitteiden laajentumiseen aivan lähitulevaisuudessa.

Raportointiin kannattaa myös suhtautua muutenkin kuin velvoitteena. Toiminnan mittaaminen ja seuranta mahdollistaa yrityksissä myös myönteisiä ja liiketoimintaa edistäviä uusia toimintamalleja. Lainsäädännön muutokset edistävät yritysten vastuullisuustekoja sekä syventävät ymmärrystä yritystoiminnan vaikutuksia ympäristöön, ihmisiin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Näitä tietoja yrityksen kannattaa hyödyntää liiketoiminnan kehittämisessä sekä viestinnässä, jolloin yritys myös vahvistaa menestymisen edellytyksiään tulevaisuudessa.

Kyse ei siis ole pelkästään lainsäädännön vaatimuksista. Parhaimmillaan kestävyysraportoinnista muodostuu yrityksessä konkreettinen työkalu, jolle on käyttöä liiketoiminnan kehittämisessä. Kestävyysraportin tulee nimittäin sisältää informaatiota yrityksen toiminnan vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön sekä siitä, miten kestävyysseikat vaikuttavat yritykseen. Tällä tarkoitetaan tietoja muun muassa liiketoiminnan kestävyyden kehittämisestä ja tavoitteista.

Kun nykyistä useammat yritykset julkaisevat kattavampaa ja laadukkaampaa tietoa kestävyysnäkökohdistaan, myös pääomavirtoja pystytään ohjaamaan kestäviin sijoituskohteisiin entistä paremmin. Sijoittajien lisäksi yritysten toiminnan vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön kiinnostavat myös kuluttajia, kansalaisjärjestöjä, työntekijöitä ja monia muita sidosryhmiä. 

Lähivuosien aikana kestävyysraportointi asettuu siis samalle tasolle taloudellisen raportoinnin kanssa. Yksi merkittävä muutos on se, että kestävyysraportti sisällytetään jatkossa sisällyttämään toimintakertomukseen, joka liitetään tilipäätöksen kokonaisuuteen. 

Toinen merkittävä muutos on direktiivin vaatimus kestävyysraportin julkistamisesta digitaalisessa muodossa, jotta tiedonsaaminen on helpompaa. Se edesauttaa myös kestävyystietoja keräävien ja sitä välittävien yritysten toimintaa, kun tieto on esimerkiksi sijoitusrahastojen ja muiden finanssimarkkinatoimijoiden helposti hyödynnettävissä.

Kolmanneksi kestävyystietojen todenperäisyys on jatkossa annettava riippumattoman tahon varmennettavaksi. Kestävyysraportointidirektiivin mukaan kirjanpidon, tilinpäätöksen ja hallinnon tarkastamisesta vastaava tilintarkastaja voi toimia myös kestävyysraportoinnin varmentajana, jos hänellä on aiheeseen vaadittava erikoispätevyys. Oletettavaa onkin, että tilintarkastusyhtiöt tulevat jatkossa tarjoamaan yrityksille myös kestävyysraportoinnin varmennuspalveluja.

Useimmille pk-yrityksille kestävyysraportointi ja sen tuomat velvoitteet ovat täysin uutta. Harva pk-yritys on julkaissut vapaaehtoisesti vastuullisuusraporttia, vaikka vastuullisia ja kestävää kehitystä edistäviä toimia on usein tehty. Vastuullisuustyö tuokin mukanaan yritykseen ikään kuin uuden kielen, jolla kestävyydestä raportoidaan. Yksi kielen keskeisiä sanoja on olennaisuus.

Uuden direktiivin mukaan yrityksen on raportoitava kestävyysseikoistaniin sanotun kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen mukaisesti. Kaksinkertaisella olennaisuudellatarkoitetaan vaikutuksen olennaisuuden ja taloudellisen olennaisuuden huomioimista. Tätä olennaisuutta yritys arvioi itse ja on myös velvollinen perustelemaan, miksi jokin on tai ei ole olennaista. Olennaisuuden arviointi on ESRS-standardien mukaisen kestävyysraportoinnin lähtökohta.

Kestävyysraportoinnin yhteinen kieli konkretisoituu standardeihin, joita yritykset omilla mittareillaan seuraavat. Uusien vaatimusten mukaan raportointi tehdään tulevien ESRS-standardien (European Sustainability Reporting Standards) avulla.

ESRS-standardit

Uusimman tiedon mukaan ESRS-standardeja on 10. Kymmenen standardia on jaoteltu teemoittain ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun ja hyvän hallinnoinnin teemojen alle:

1. Yritystoiminnan läpileikkaavat standardit kattavat yleiset liiketoiminnan raportointiaiheet, kuten hallinnon, strategian, riskit ja vastuullisuustavoitteet.
2. Ympäristöraportoinnin standardeja ovat ilmastonmuutos, päästöt, vesivarat ja merten luonnonvarat, luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemit sekä resurssienkäyttö ja kiertotalous.
3. Sosiaalisen vastuun teemoista yritys raportoi tiedot oman ja arvoketjuun kuuluvien toimijoiden työntekijöistä sekä vaikutuksista vähemmistöihin ja kuluttajiin sekä loppukäyttäjiin.
4. Hyvään hallintotapaan liittyvään raportointiin kuuluu yrityksen omaan liiketoimintaan liittyvät teemat.

Useimmat suomalaiset yritykset ovat tähän mennessä raportoineet GRI-standardien mukaan ja myös meidän tekemämme vastuullisuusohjelmat yrityksille noudattavat GRI-ajattelua. Muutos standardien välillä ei kuitenkaan ole suuri, sillä ESRS-standardien pohjatyössä on hyödynnetty nimenomaan GRI:tä.

Silti uusi kieli on uutta meille kaikille ja vaatii opiskelua. Standardien tulkintaan onkin luvattu lähiaikoina lisäohjeistusta ja yhteydenottokanava, jossa voi esittää ESRS-standardien soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Niitä varmasti tulee. Onneksi uuden opettelussa helpottaa tieto siitä, että sitä tehdään meidän kaikkien hyväksi. Kun raportoinnista saadaan yhtenäistä, siitä tulee hyvä työkalu toiminnan kehittämiseen ja vertailuun.

Jos haluat apua siihen, miten yhdistää raportointivaatimuksiin valmistautuminen liiketoiminnan kehittämiseen, autamme mielellämme.